Maalaukset 181-185

181-185

Post-nykyaikaista 1-5

1998

tussi ja maali styroksille

"Itsesensuuria -> Kr....on täytyy odottaa, että joku taiteilija tekee teoksen. Vasta sen jälkeen on hänen "vuoronsa". Joskus odotus on varmaan pitkä, häin objektiivisestikin ajatellen. Kr.....o hyvä! Kehu tätä työtä, koska ymmärrän sinua. Suhtautuvathan jotku ..seonjohtajat positiivisemmin niihin taiteilijoihin, jotka ovat lukeneet heidän "gradunsa" kuin niihin, jotka eivät ole. ...Mitä vittua?" 

"Mus(eonjohtaja) hoi! Mikäli haluat rankaista tulevaa joh(tajaa) ja konservaattoreita, kannattaa sinun ostaa tämä teos. Sitäpaitsi tässä menevät rahat varmasti hukkaan. Siis, varma sijoitus. Olin vuosi sitten lakossa 2 viikkoa kulttuuri- ja taidepoliittisista syistä. Lakon jälkeen en ole saanut mistään apurahoja. Onko Suomen taidehallinto näin heikoilla? "

"Rakkaus ja Aku on sokea. Puhutaampa hieman musiikista, koska kuvataiteen porukka ei ymmärrä siiä paljon mitään. Osa kuvallisesta ilmaisusta vapautui inkvisiition ja kirkon holhouksesta näitä keskiajan kauheuksia seuranneina aikoina. Samoin kävi myös musiikissa. Osa musiikista jäi kuitenkin inkvisiition aikaiseen kontrolli-sabluunaan. Taidemusiikin sisältö tosin vapautui, mutta laitos jäi samaksi keskiaikaiseksi inkvisiitioksi.. On elämän ironiaa tai runoutta, että abstraktein taidemuoto on ankarimman kontrollin alainen. 

Nyt on Suomen julkinen kulttuuripolitiikka mennyt niin vituiksi, että sitä voi jo käyttää aiheena. Miksi minun pitäisi satsata 100% työhöni, jos se joutuu idioottien käsiin ja keinottelun välineeksi. Styroksi on tällä hetkellä käyttökelpoisin materiaali, koska teoksen tuhoutuessa asiantuntemuksen puutteessa, ovat materiaaliset menetykset kohtuulliset." 

"Se on vähän vittumaista, kun alkaa paasata ja vaatia parannuksia asioihin, joutuu jankuttamaan samoja asioita vuosikaudet. Se on luovalle taiteilijalle nöyryyttävää. Juuri tätä tarkoittaa hallinto nöyryydellä. Taiteilija taas etsii nöyrästi uusia mahdollisuuksia ja nöyrtyy vain tehtyään housuunsa. Elikkä, taiteilijaelämä on yhtä nöyristelyä. 

Minä olen Aku-ankka. Pirtola keksi minut -30 luvulla, mutta Walt Disney warasti minut häneltä. Carl Barks hyödynsi minua ennen Kestiä, joka ei osaa tehdä kuvia, koska hän on muusikko. Ei kyllä Pirtolakaan osaa soittaa, joten tasoissa ollaan. Eikä täällä osaa kuvia tehdä muut, kuin ne, jotka taidehallinto on valtuuttanut tekemään heidän puolestaan kuvia. Taidehallinnolla on aiva niin kiire ettei se jouda tekemään kuvia itse. Joskus joku taidehallinnon edustaja on yrittänyt tehdä kuvia, mutta kyllä niistä huomaa, että se on kiireistä porukkaa, vaikkei nekään osaa edes soittaa. Eikä se ole niin sanuttua, että oppisi heti tekemään hyviä kuvia, kun ei joskus osaisikaan soittaa. "